Ympäristön ja luonnon tila herättävät huolta yhä useammissa meistä. Tutkimusten mukaan joka neljäs suomalainen kokee ilmastoahdistuksen tunteita (1). Pääkaupunkiseudulla ilmastoahdistusta kokevien osuus on jo lähes puolet asukkaista (2).
Ilmaston lisäksi suomalaisia huolettavat lähes yhtä paljon metsäkato ja lajien sukupuutot.
Tunteiden kirjoa
Ahdistuksella tunteena tarkoitetaan yleensä reaktiota, joka liittyy koettuun tai ennakoituun uhkaan, epävarmuuteen tai hallinnan menettämiseen. Se voi ilmetä esimerkiksi huolena, pelkona, levottomuutena, jännittyneisyytenä tai vaikeutena rauhoittua.
Ympäristöahdistukseen voi liittyä huolen ja pelon lisäksi muitakin tunteita, kuten syyllisyyttä, vihaa, surua, epätoivoa, voimattomuutta ja toivottomuutta. Solastalgia on erityisesti ympäristöön liittyvä, koti-ikävän kaltainen tunne. Solastalgiaa voi kokea rakkaan luonnon- tai kulttuuriympäristön tuhouduttua tai heikennyttyä.
Kimurantteja kysymyksiä
Ympäristöahdistuksen monimutkaisuus liittyy siihen kietoutuviin eettisiin ja moraalisiin kysymyksiin.
Arvoristiriidat aiheuttavat moraalisen ahdingon kokemuksia. Ympäristöstä välittävä ihminen joutuu arjessa lähes väistämättä tilanteisiin, joissa kokee tällaista ahdistusta: Alan valinta voi olla vaikeaa, kun tuntuu että ”kaikki työt saastuttaa”.Työpaikalla voi joutua toimimaan omien ympäristöarvojen vastaisesti. Uutisista saa kuulla, kuinka yhteiskunta tietää ympäristöuhkista, muttei toimi riittävästi niiden estämiseksi. Oma elämäntapa saattaa näyttäytyä osana ympäristöongelmaa, mutta toisaalta sen muuttaminen on voi olla käytännössä ylivoimaisen hankalaa.
Ympäristö- ja ilmastokriisit voivat nostaa esille haastavia, eksistentiaalisia, kysymyksiä. Millainen maailma odottaa minua, lapsiani tai tulevia sukupolvia? Uskallanko edes hankkia lapsia? Onko omalla toiminnallani merkitystä näin suuren kriisin keskellä? Miksi jotkut ihmiset ja alueet kärsivät enemmän kuin toiset, vaikka eivät ole aiheuttaneet ongelmaa yhtä paljon? Mitä ilmastokatastrofit kertovat elämän hauraudesta ja ihmiskunnan rajallisuudesta? Mikä on elämän tarkoitus?
Oma polkuni varjosta valoon
Kaikki yllä mainitsemani tunteet ja pohdinnat ovat itselleni tuttuja. Muistan kokeneeni eri asteista ahdistusta ympäristökysymyksiin liittyen jo yläasteikäisestä asti. Ahdistukseni kanavoitui opiskeluun ja toimintaan. Opiskelin yliopistossa ympäristötieteitä, olin mukana perustamassa ympäristöjärjestöä ja toimin monissa ympäristönsuojeluhankkeissa. Tulin pian siihen tulokseen, että avain ympäristökriisin ratkaisuun on todennäköisemmin psykologian kuin tekniikan puolella.
Olen työstänyt omaa ympäristöahdistustani paitsi toiminnan kautta myös terapeuttisin menetelmin. Ahdistus ei ole kokonaan poistunut, mutta se ei enää ulota varjoaan koko elämääni eikä vaikuta toimintakykyyni.
Sinä ansaitset voida hyvin
Mottoni ja vakaa näkemykseni on: ”Sinä ansaitset voida hyvin.” Ympäristöongelmat eivät ole kenenkään yksittäisen ihmisen syytä. Vaikka ilmasto muuttuu, sinulla on silti oikeus elää mielekästä elämää. Sinulla on oikeus kokea myös onnistumista, iloa ja sisäistä rauhaa.
Ympäristöasiat ovat monimutkaisia ja niistä uutisointiin liittyy siksi tavallistakin suurempi riski yksipuolisen, virheellisen tai harhaanjohtavan tiedon leviämiseen. Asiat eivät välttämättä ole niin huonosti tai niin toivottomia kuin ajattelet niiden olevan.
Koska minulla on osaamista sekä ympäristötieteestä että sosiaali- ja terveysalan puolelta, voin auttaa molemmista näkökulmista.
Ympäristön ja mielen tasapainoa 